Torstai täynnä toimintaa!

Torstaina oli ohjelmassa Mannheimin-vierailun suunnittelua. Lehtoreistamme matkaan lähtevät toukokuussa Anna-Maija Lyyra ja Jari Lappalainen. Opettajat sopivat yhdessä Saksassa esitettävistä projektitöistä.

Lounaan jälkeen sekä opettajat että opiskelijat tutustuivat Pietarsaaren kaupunginmuseoon. Carola Sundqvist esitteli Mauri Kunnaksen Koiramäki-näyttelyn, vanhan kauppapuodin ja Malmin talon. Ihmetystä herättivät erityisesti paperista valmistetut kengät!

Carola Sundqvist ja vieraat 50-luvun kaupassa

Opettajat jatkoivat matkaa kirpeässä pakkassäässä kohti Turkisoppilaitosta, jossa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Meille kerrottiin yleistietoa koulusta, sen opiskelijoista ja yhteistyöprojekteista. Erityisesti istanbulilaisen tekstiilialan oppilaitoksen opettajia olisi kiinnostanut yhteistyö pietarsaarelaisten kanssa.

Comenius-vieraat Turkisoppilaitoksessa

Saimme myös tutustua upeisiin turkiksesta valmistettuihin tuotteisiin.

Turkkilaiset Ürfet ja Bülent olivat vaikuttuneita oppilaitoksen tuotoksista

Illalla olikin jo vuoro viettää jäähyväisjuhlaa Etelänummen koululla. Ohjelmassa oli katkelma Seitsemän veljestä -näytelmästä ja - tanssia! Jokainen projektimaa oli tuonut juhlaan musiikkia ja tanssin, jonka opetti kaikille juhlijoille. Nauru raikui ja kannat kopisivat kreikkalaisten, turkkilaisten, saksalaisten, liettualaisten, portugalilaisten ja romanialaisten tanssien pyörteissä. Me suomalaiset olimme tanssittaneet jo maanantai-iltana letkajenkkaa, ja nyt opetimme vieraillemme poloneesin.

Seitsemää veljestä englanniksi!

Illalla opettelimme myös romanialaisia tansseja

Keskiviikko -arktinen retki Mässkäriin

Keskiviikko 9.2.2011: Linja-autolla Kalasatamaan, josta jään yli kävellen Mässkärin majakkasaarelle nauttimaan moottorikelkkailusta, pilkkimisestä, makkaranpaistosta ja hyvästä lohisopasta.

Keskiviikko aamun sarastaessa lukion aulaan kokoontuneen joukon varustus näytti epätasaisen amatöörimäiseltä pohjanlahden ylitykseen pakkasessa -paksuja toppatakkeja, farkkuja, käsilaukkuja ja ohuita pipoja. Yritimme varustaa vieraitamme vielä muutamilla lisävaatekappaleilla, jotka eivät juuri kelvanneet  – vielä.

Kalasatamassa, lämpimän linja-auton ovien avautuessa hyisevä pohjoistuuli iski koko ankaruudellaan. Kaulaliinat piiskasivat vihaisesti, näkyvyys oli heikko pöllyävän lumen täyttäessä ilman ja ulokkeet vaatetuksessa vihelsivät kertoen vakavasta kylmettymisvaarasta. Tuuleen pystyi nojaamaan, mikäli tahtoi nukkua arktiseen rauhaan. Varavaatekassimme saivat puoleensa anovia katseita välittömästi. Viimeiset varusteet puettiin ihmisjoukon antaessa tuulensuojaa ja noin kahden kilometrin marssi kohti horisontissa häämöttävää Mässkärin majakkaa alkoi.

Kokemus oli meille suomalaisillekin hämmästyttävän eksoottinen. Tätä emme tietenkään paljastaneet. Säilytimme normaalin habituksen ja innokkaana annoimme ymmärtää tämän olevan mukavan tavallista puuhaa meille kaikille. Olimmehan eilen säilyttäneet jäisen rauhallisuutemme avannon kylmässä syleilyssäkin! Myös vieraittemme kasvoilta oli havaittavissa alun hämmennyksen jälkeen intoa ja täysin toisen maailman kokemisen riemua. ”This is just unbelievable!” hihkui tuuleen nojaava turkkilainen Ürfet. Myös kreikkalainen fysiikan opettaja sai ensikasteensa lumen ja jään maassa: ”Is it in solid state here forever?”

Sää käyttäytyi siten kuin olisimme sen etukäteen tilanneet, sillä juuri kun kärkijoukko oli rantautumassa saarelle, pilvet kääriytyivät pois sinisen taivaan ja auringon tieltä. Majakkasaarella nautimme mestarikokin tekemää lohisoppaa hyvin varustetussa kaksikerroksisessa rakennuksessa, jota on käytetty aikoinaan satamaluotsien majoittamiseen. Ruokailun jälkeen porukka jaettiin kolmeen ryhmään: kelkkailijoihin, pilkkijöihin ja niihin, jotka saivat nauttia opastetusta kierroksesta saaren rakennuksissa. Ryhmät kiersivät vuorotellen aktiviteetit ja olivat silminnähden vaikuttuneita.

Tarkoituksemme oli tarjota sitä mitä Suomesta löytyy: karuja perinteitä, pohjoisen eksotiikkaa ja vauhtia. Nämä otettiin onnellisena vastaan sillä vuosituhantisen sivistyksen kyllästämille eurooppalaisille korkean kulttuurin kohteet patsaineen, luostareineen ja linnoineen olivat jo puutumiseen asti tuttuja. Romaniassa me suomalaiset tutustuimme ihmiseen ja siihen mikä erottaa ihmisen selkeimmin luonnosta ja eläimestä: uskonnon ikuiseen symboliikkaan ja historian monumentteihin. Nyt vietimme eurooppalaisten ystäviemme kanssa mahtavan päivän luonnossa, emmekä erottuneet paljoakaan eläimestä, joka villissä ja vapaassa tilassaan ei tiedosta koskaan kuolevansa.

Claudia sai kalan!