Paluupäivä

Lauantai 29.10.2011                                       Taneli Kontiainen

Herätys klo 4.30, lentokentällä olimme klo 5.30 perheiden tuomana. Hyvästien jälkeen suuntasimme lennolle, joka lähti kohti Amsterdamia seitsemän aikoihin.

Tässä Taneli Host -perhe. Kaikki perheet olivat tulleet saattamaan oppilaita klo 6.30 lentoasemalle.

Amsterdamissa meillä oli kaksi tuntia aikaa ennen jatkolentoa syödä ja asioida liikkeissä. Lento Helsinki-Vantaalle lähti klo 13.45.

Amsterdamissa nauttimassa välipalaa.

Tällä hetkellä kello on 20.10 ja istumme junassa matkalla kohti kotia.

Lentoasemalta Tikkurilaan.

Tikkurilassa odotustilat olivat aika vaatimattomat, mutta kelpasivat.



Uusia kuvia julkaisuihin!

Käy katsomassa uudet kuvat, joita on julkaistu eri päiville.

Huomenna on aikainen herätys jo klo 4.30 ja puoli kuudeksi olisi kerettävä lentokentälle.
Kotona Pietarsaaressa olemme lauantai-iltana noin yhdentoista aikoihin, jos kaikki käy kuten on suunniteltu.
Helsingistä tai tarkemmin Tikkurilasta lähdemme 18.46 ja mitä siitä nyt sitten kestää yhden junan vaihdon lisäksi. (HS)

Kuudes matkapäivä

Perjantai 28.10.2011                         Nanni Piiparinen

Kuuntelimme heti aamusta luennon maahanmuutosta Portugalissa. Luento kertoi mm. Portugalin maahanmuuttotilanteesta ja maahanmuuttajien kohtelusta.

Luennon jälkeen tutor-oppilaamme salakavalasti kuljettivat meidät todella ankaran liikunnanopettajan järjestämään ohjelmaan, joka sisälsi kisailuja. Poistuimme ohjelmasta varsin nopeasti vedoten kelvottomiin liikuntavaatteisiin ja väsymykseen.

Lounaan, joka sisälsi taas kalaa (joka oli hyvää), jälkeen pääsimme VIHDOIN shoppailemaan! Menimme koko porukka yhdessä metrolla keskustaan. Hannu ja Taneli lähtivät omille teilleen. Minä, Marja ja Paula suuntasimme shoppailemaan. Hinnat olivat hieman alhaisempia kuin Suomessa. Minä ja Paula ostimme vaikka mitä! Shoppailun jälkeen palasin kotiin syömään viimeisen illallisen isäntäperheen kanssa. 


Perjantaina oli varsia aurinkoista! Karttaa tarvittiin ja metron asemaluetteloa.



Paula vasta ostosten alkuhetkillä?

Nanni

Alapuolella kuvia Hannun ja Tanelin seikkailuista. 
 

Metro oli tosi hyvä kulkuväline. Nopein ja edullisin.

Metroasemalla. Metrojunia liikkui noin kahdeksan minuutin viiveellä.

Korkeuserot olivat valtavia. Ja kadut kapeita keskustassakin.

Kuva ei anna täyttä totuutta. Vasemman ja oikean puolen katujen korkeusero oli noi kahdeksan metriä!

Keskusaukio.

Keskusaukio rajoittui mereen.



Keskustassa liikkui aivan viehättäviä raitiotievaunuja. Ajanpuutteen vuoksi emme ennättäneet koeajaa, ehkä ensi kerralla?



Mahtava patsas!

Viides matkapäivä

Torstai 27.10.2011

Päivä alkoi kiertokäynnillä Benfican jalkapallostadionilla. Paikka oli todella iso ja siellä oli eläviä kotkia! Kouluun saavuttuamme olikin jo lounasaika, ja lounaan jälkeen saimme taas vaihteeksi odotella seuraavaa ohjelmaa.

Ainakin minun kävi sääliksi jaloistaan kytketyt kotkat. Eläinrääkkäystä? (Kommentit hs)

Nanni ja Paula Benfican pukuhuoneessa.

Benfican stadion maantasolta kuvattuna.

Lähdimme bussilla ensin Ismaili Centreen, islamiliaiseen keskukseen, jossa tutustuimme rukoushuoneeseen ja käsinmaalattuihin kaakeleihin.

Keskuksesta matka jatkui Pyhän Anthonyn kirkkoon ja vieressä olevaan Lissabonin katedraaliin.

Illalla oli farewell dinner, sillä romanialaiset lähtevät jo pe-aamuna 6 aikaan. Paikallinen kuoro esitti meille Leijonakuningas-biisejä ja näimme myös hienon rumpuesityksen. Lisäksi liettualaiset esittivät tanssin.



Ruoka oli hyvää ja jälkkäri oli hyvää. Ruoalla tarjottiin punaviiniä, ja myöhemmin mulle, Marjalle, Tanelille ja Nannille tarjottiin jotain ihan hirveetä juomaa, jossa oli rypäleitä. Ei ainakaan mennyt mulla alas toisen huikan jälkeen. Ja taas päästiin liian myöhään nukkumaan, mutta ei se mitään. 



Kovaa meteliä. Suomalaiset sentään suojasivat kuulonsa.



Pyhän Anthonyn kirkko

Nykyisen Benfican stadionin pienoismalli.

Pienosmalli aikaisemmasta stadionista, joka peruskorjattiin:

Stadion on nykyaikainen ja hieno.

Jäi kysymättä, paljonko katsojia mahtuu? Mutta ilmeisen monta. 

Lehdistötilan edustalla parhaimmilla paikoilla.

Stadionilla oli tiloja myös sisäpeliin ja vaikka nyrkkeilyharjoituksia varten.

Tässä pelaajien pukutilat. Pelipaidat osoittavt paikan.

Ainakin Eduardon nimen olen kuullut.

Pelikuvioihin saadaan selvennystä tämän avulla. Sekin pukuhuoneessa.

Tilaa oli myös kolmelle hierottavalle.

Suihkutilat olivat mielestäni vaatimattomat. Miljoonia tienaaville!

Saviolan pukutilan edessä oppilaittemme ohjaaja kuvassa.

Marialla oli ilmeisesti suurin vastuu oppilaittemme ohjelmasta.

Daniel ja ja ilmeisesti yksi Benfican suurimman tähden paidoista, Witsel.

Näitä lintuja oli kolme. Tässä pieni haukka? Voi ihmisen julmuutta.

Näillä oli noin metrin naru jaloissaan, jotka sallivat pienen jaloittelun maassa. Ei muuta.

Ohjaajamme pienellä lepohetkellä. Kaikki tuolit eivät olleet näin mukavia.

Stadion ulkoapäin.

Ismaili center

Pyhän Anthonyn kirkko

Pyhän Anthonyn kirkko sisältä

Neljäs matkapäivä

Keskiviikko 26.10.2011  - Tukka hyvin, kaikki hyvin!               Marja Seppälä

Missä torni on vähintään puoli metriä korkeampi ja fasaadi suurempi ja näyttävämpi kuin vastaavassa paikassa Espanjassa? Puolisoiden makuukammareiden välillä on välimatkaa yli 200 metriä eikä heillä ollut tapana tavata kuin kaksi kertaa viikossa. Kuningas ei mennyt vessaan, vaan vessa tuotiin kuninkaan luo. Kirjastossa on yli 40 000 nidosta ja öisin siellä yhä lentävät lepakot.

Paikka on Mafran kansallispalatsi, jonka esikuvana oli Versaillesin aurinkokuninkaan palatsi ja jonka ensisijainen tarkoitus oli olla Portugalin vallan symboli – sekä poliittisen että hengellisen.

1700 –luvulla rakennetulla palatsilla röyhisteltiin paitsi Espanjalle myös ennen kaikkea paaville, sillä sinne rakennettiin Vatikaanin paavin virka-asuntoa vastaavat tilat. Palatsin rakentamisen tarkoitus oli siis ennen kaikkea lyödä kaikki muut laudalta. Kaiken piti näyttää mahtavammalta kuin muualla. Varsinaisesti palatsi toimi ainoastaan kuninkaan kesäasuntona ja myöhemmin valtavan kirjaston kultaukset jäivät tekemättä, koska palatsin luostari annettiin kerjäläisveljistönä tunnettujen fransískaaniveljien hoitoon, jotka noudattivat köyhyyden ihannetta ja joiden kutsumus oli enemminkin hoitaa sairaita kuin keskittyä ulkoiseen prameiluun. Luostarissa oli täten myös oma apteekki ja alttarilla varustettu sairassali. Nykyään suurin osa palatsista on armeijan käytössä.

Kuva kirjastosta

Kävelimme palatsissa varmaan muutaman kilometrin asiantuntevan oppaan johdolla, jonka jälkeeni pääsimme lounaalle José Francon pieneen keramiikkakylään. Saimme maistella portugalilaisia herkkuja: alkupalaksi tuorejuustoa, oliiveja ja leipää, pääruuaksi grillattua turskaa (bagalao) ja jälkiruuaksi riisivanukasta, jonka päälle oli ripoteltu kanelia. Jälkiruuan jälkeen ainakin minä join vielä pienen kupin paikallista piristävää espressoa.

Cabo da Roca on Euroopan mantereen läntisin kolkka.

Marjan kampauksesta näkee tuulen voiman

Se oli retkipäivämme viimeinen kohde. Cabo de Rocalla oli aikamoinen tuuli ja myrsky ja saimme kaikki tuntea luonnon voiman. Tuuli tuiversi meille uudet kivat kampaukset, paitsi Tanelille, joka piti hatustaan lujasti kiinni. Atlantti oli pelottava kuohuvine aaltoineen.

Tämä vuoden aika ei liene ole muinoinkaan ollut paras aika lähteä meren armoille etsimään uusia meriteitä ja mahdollisia eteentupsahtavia mantereita. Palasimme siis Lissaboniin ja kotimatkalla saimme vielä ihanat makeanraikkaat omenat Theresalta matkaeväiksi.

P.S. Palatsin kirjastossa lepakot todellakin hoitavat kirjastoa syömällä öisin kirjoja tuhoavia hyönteisiä. Todellista biologista hyönteistorjuntaa!

Tässä saapumassa tuulimyllyyyn, jossa ruokailu tapahtui.

Euroopan mantereen läntisin piste.

Tuuli oli tosi kova, mutta lämmin. Marja harjoittelee lentämistä?

Tuulitukka osoittaa tuuleen voiman.

Team Finland tuulta piilossa muistomerkin takana.

Team Turkey

Atlantin valtameri osoitti voimansa.

Sekalainen otos eri amiden edustajista Capo Di Rocan taulun edessä.

Lähes koko Team Finland edustettuna.