Olen erittäin tyytyväinen matkanne antiin. Saamme olla ylpeitä omista opettajistamme ja oppilaistamme. Olette toimineet maamme kulttuurilähettiläinä ja olette onnistuneet siinä erittäin hyvin. Siitä teille kaikille suuri kiitos!
Saamieni tietojen perusteella olette itse erittäin tyytyväisiä matkanne antimiin ja Petrin matkakertomuksen mukaan olisitte jokainen valmis vastaavalle matkalle milloin vaan. Se kertoo paljon matkan onnistumisesta.
Uskon, että matka antoi paljon tietoa myös siihen, kuinka meidän tulisi valmistautua vastaanottamaan Suomeen tulevat vastavierailijat. Pietarsaareen kaikki Comenius -projektilaiset tulevat helmikuussa ja vierailuohjelmaa on jo mietitty alustavasti. Oppilaat majoittuvat perheisiin ja perheiden löytäminen on vielä kovasti auki! Ottakaa yhteyttä, mikäli voitte majoittaa ulkomaalaisen oppilaan! Myös vanhempien ideiota ohjelman toteuttamiseen kaivataan . Ottakaa rohkeasti yhteyttä.
Olen erittäin ylpeä oppilaitteni ja opettajieni osallistumisesta matkan aikana ja uskon, että positiivinen "tatsci" jatkuu tulevienkin tapaamisten aikana.
Suuri haaste meille on toimia seuraavan tapaamisen isäntinä. Siihen toivon kaikkien lukiomme sidosryhmien apua.
Hannu Sulkakoski
rehtori
lauantai 27. marraskuuta 2010
Jäähyväisten kera kotia kohti !
Päivämme alkoin tänään heräämisellä yhdeksän aikoihin. Koulussa ohjelmaamme oli merkitty vierailu koulun englannin kielen tunnilla. Tunnin aiheena oli addiktiot ja tavat. Kunnon Suomalaisina kirjoitimme aineen kahvi addiktiosta, koska kukaan ei ollut saanut kunnon kahvia viiteen päivään!!!
Tunnin jälkeen ohjelmaamme oli merkitty Romanialaisen koulutus kulttuurin esittelyä, mutta lähtöaikataulujen vuoksi päädyimme kaikki läheisen hotellin pihalle hyvästelemään uudet ystävämme Liettuasta. Hyvästien jälkeen siirryimme hotellille syömään ja vaihtamaan kuulumisia haikeissa tunnelmissa lähtömme lähestyessä.
Liettualaisten lähdön jälkeen olikin vuorossa oma lähtömme lentokenttää kohden. Kulttuuri eroja oli huomattavissa hyvästien aikava paljon. Tuulin sanojen mukaan: " En kyllä oo koskaa saanu 15 minuutissa noin paljon pusuja ja haleja!".
Jäähyväisten saattelemana aloitimme matkamme kohti lentokenttää, mutta tietenkin vuorossa oli vielä shoppailua isossa keskuksessa. automatkan vauhtihan oli jälleen sitä turvallista 50 km/h ylinopeutta lähes koko matkan.
Lentomme lähti noin kello 19.30. Matkamme kotia kohti meni todella nopeasti Romania syndrooman* ja hyvän seuran siivittämänä. Koneen vaihdon jälkeen saavuimme Lentokentälle yhden aikoihin.
Matkamme on ollut todella mukava. Uusiin ihmisiin tutustuminen, uuden kultuurin kokeminen ja mahtava seura takasi porukallemme täydellisen matkan. Jos kukaan ei ole kiinnostunut lähtemään seuraaviin tapaamisiin, niin minä voin mennä vaikka kaikkiin! Kiitos kaikille mahtavasta reissusta ja upeista kokemuksista! Haikein mielin lähdin Romaniasta kotia kohti, koska oli vaikea hylätä ihmiset joihin olet juuri viikon aikana tutustunut ja tykästynyt. Toivottavasti näemme kaikki vielä joskus!
*Romania syndrooman oireita: Jatkuva kikattelu, äärimmäisen kova läheisyyden tarve, toisten nenän koskettelu, "oman boxin korjaaminen"(by: Tuuli), sekä tiettyjen lausahdusten toisto esimmerkiksi "est scherma penaal !".
Tunnin jälkeen ohjelmaamme oli merkitty Romanialaisen koulutus kulttuurin esittelyä, mutta lähtöaikataulujen vuoksi päädyimme kaikki läheisen hotellin pihalle hyvästelemään uudet ystävämme Liettuasta. Hyvästien jälkeen siirryimme hotellille syömään ja vaihtamaan kuulumisia haikeissa tunnelmissa lähtömme lähestyessä.
Liettualaisten lähdön jälkeen olikin vuorossa oma lähtömme lentokenttää kohden. Kulttuuri eroja oli huomattavissa hyvästien aikava paljon. Tuulin sanojen mukaan: " En kyllä oo koskaa saanu 15 minuutissa noin paljon pusuja ja haleja!".
Jäähyväisten saattelemana aloitimme matkamme kohti lentokenttää, mutta tietenkin vuorossa oli vielä shoppailua isossa keskuksessa. automatkan vauhtihan oli jälleen sitä turvallista 50 km/h ylinopeutta lähes koko matkan.
Lentomme lähti noin kello 19.30. Matkamme kotia kohti meni todella nopeasti Romania syndrooman* ja hyvän seuran siivittämänä. Koneen vaihdon jälkeen saavuimme Lentokentälle yhden aikoihin.
Matkamme on ollut todella mukava. Uusiin ihmisiin tutustuminen, uuden kultuurin kokeminen ja mahtava seura takasi porukallemme täydellisen matkan. Jos kukaan ei ole kiinnostunut lähtemään seuraaviin tapaamisiin, niin minä voin mennä vaikka kaikkiin! Kiitos kaikille mahtavasta reissusta ja upeista kokemuksista! Haikein mielin lähdin Romaniasta kotia kohti, koska oli vaikea hylätä ihmiset joihin olet juuri viikon aikana tutustunut ja tykästynyt. Toivottavasti näemme kaikki vielä joskus!
*Romania syndrooman oireita: Jatkuva kikattelu, äärimmäisen kova läheisyyden tarve, toisten nenän koskettelu, "oman boxin korjaaminen"(by: Tuuli), sekä tiettyjen lausahdusten toisto esimmerkiksi "est scherma penaal !".
Petri Pokela
Ryhmämme jäähyväisiä koko porukalla !
perjantai 26. marraskuuta 2010
Pian kotimatkalle!
Romanian-vierailumme alkaa lahestya loppuaan. Ohjelmamme on ollut tiukka, eika meilla opettajilla ole ollut oikein mahdollisuuksia paasta tietokoneen aareen - siksi vain vahan kommentteja ja kuulumisia.
Erimaalaiset kollegat odottavat kovasti paasya Suomeen helmikuussa. Heidan kertomansa mukaan myos oppilaat ovat ensimmaisena olleet kiinnostuneita joulupukin ja saunan kotimaasta. Mahtavaa! Kunhan paasemme taalta taas Pietarsaareen, alkavat kovat valmistelut, joissa tarvitaan meita kaikkia. Pucioasassa meista on pidetty aarimmaisen hyvaa huolta, ja haluamme varmasti yltaa samaan.
Olemme menossa viela lounaalle kollegojen kanssa, ja kello 14 meita tullaan hakemaan ja lahdemme ajelemaan kohti Bukarestia. Vetta satelee jalleen kerran, toivottavasti kotona on aurinkoa ja vahan pakkasta!
Lammin tervehdys teille kaikille!
- Tiina
Erimaalaiset kollegat odottavat kovasti paasya Suomeen helmikuussa. Heidan kertomansa mukaan myos oppilaat ovat ensimmaisena olleet kiinnostuneita joulupukin ja saunan kotimaasta. Mahtavaa! Kunhan paasemme taalta taas Pietarsaareen, alkavat kovat valmistelut, joissa tarvitaan meita kaikkia. Pucioasassa meista on pidetty aarimmaisen hyvaa huolta, ja haluamme varmasti yltaa samaan.
Olemme menossa viela lounaalle kollegojen kanssa, ja kello 14 meita tullaan hakemaan ja lahdemme ajelemaan kohti Bukarestia. Vetta satelee jalleen kerran, toivottavasti kotona on aurinkoa ja vahan pakkasta!
Lammin tervehdys teille kaikille!
- Tiina
JONI, Paiva 4
Paiva alkoi noin kello 8. Ensimmainen ohjelmanumero oli pormestari tapaaminen Pucioasan kaupungintalolla. Pormestari kertoi meille kaupungista ja tulevista hankkeista, jotka ovat suunnittelilla, seka jokainen maa antoi tuliaisensa Pucioasalle. Sen jalkeen otimme muutamamn valokuvan yhdessa ja jatkoimme matkaa Childrens Cluiblle.
Childrens Club on lapsille, 4-17 vuotiaille, tarkoitettu oleskelupaikka, jossa he voivat kehittaa itseaan esim. maalamalla tai rakentamalla lentokoneita. Tama Klubi on Romanian parhaimmistoon kuuluvia. He ovat voittaneet oppaan mukaan monia palkintoja kunnallisella, kansallisella ja kansainvalisella tasolla. He ovat myos kierrelleet ympari maailmaa ottamassa osaa eri kilpailuihin.
Lastenklubin jalkeen oppilaat keraantyivat koululle keskustelemaan rasismista ja suvaitsevuudesta, kun taas opettajat keraantyivat kesksutelemaan ja suunnittelemaan tulevasta tapaamisesta Suomessa. Koulun histaorian opettaja naytti meille kuvia, joista puuttui osai ja meidan piti kayttaa mielikuvitustamme taydentaaksemme ne. Lopulta han naytti kuvat ja kaikissa esiintyi rasismia ja vakivaltaa, joka tuli ehka hieman yllatyksena, koska kuvat joista puuttui osia eivat vaikuttaneet silta.
Lopulta paasimme kaikki syomaan. Tuulin isantatytto Daria vei meidat paikalliseen ravintolaan, jossa pizza oli halpaa ja hyvaa! Koko ruokailu maksoi 77 leita eli noin vajaa 20 euroa ja se sisalsi: 5 pizzaa, 5 puolenlitran juomaa ja yhden cappicinon. Eipa Suomessa ihan tuolla rahamaaralla saa noin suurta tilausta! Toisaalta odottelimme puolitsentuntia pizzoja...
Luonaan jalkeen kiirehdimme koululle paastaksemme seuraavalle matkalle. Kohteena oli tanaan paikka johon oli rakennettu kolme eri kirkkoa eri uskontokunnille: moskeija, synagooga ja ortodoksi kirkko. Ortodoksien kirkko oli maalattu todella hienosti uskonnillisilla aiheilla mutta kaksi muuta olivat hieman tyhjrmpia.. Niissa ei ollut maalauksia ja muutenkin ne antoivat vaikutelman, etta budjetti niiden kohdalla oli hieman pienempi. Liikkuessamme siellta jouduimme melkeen ottamaan yhteen lehmalauman kanssa! (Vaca= lehma romaniaksi)
Matkan jalkeen soimme hyvin nopeasti ravintola Veronassa perinteisen Romanialaisen illallisen. Siihen kuului erilaisia lihoja kasviksia ja juustoja. Ruokajuomana toimi vesi mutta meille tarjottiin myos "Tsuikaa", joka on kuulemma perinteinen Romanialainen tequilan tyylinen snapsi, jossa on noin 60% alkoholia.
Jouduimme kiiruhtamaan illallisella, koska meilla oli vain hieman yli tunti syoda ja valmistautua koulun "tanssiaisiin". Ruokailun jalkeen nopeasti kotia, suihkuun, pukeutuminen ja sitten autokyydilla, joka tuli yllatyksena, paikanpaalle juhlimaan. Tanssiaisissa ei kuitenkaan tanssituu kaytannossa ollenkaan, vaan kuusi Romanialaista paria kilpaili eri tehtavissa siita, etta kuka on paras. Tehtaviin kuului esimerkiksi tanssimista ja laulamista. Ennen kuin voittajat julistettiin oli meidan Comenius-projektilaisten vuoro. Me esittaidyimme koko yleisolle ja sen jalkeen esittelimme talenttimme heille. Liettualaiset tanssivat kansallistanssiaan ja hakivat yleisosta ihmisia opettaakseen heille sita. Aivarus, liettualainen poika, myos lauloi Nickelbackin kappaleen Gotta Be Somebody, sen jalkeen oli allekirjoittaneen vuoro soitella hieman kitaraa. "Soolo"-osuuteni jalkeen lauloimme kaikkien projektiin osallistuvien oppilaiden kanssa Oasiksen kappaleen Wonderwall.
Esiintymisten jalkeen jaettiin diplomit osallistumisesta ja valittiin mr ja mrs Comenius-projekti. Tittelit menivat Martinalle liettuasta ja itselleni osui "herra"Comenius-projekti. Tanssiaisten jalkeen me oppilaat kiertelimme hieman kaupunkia vaarinkasityksen takia ja lopulta paadyimme viettamaan iltaa Luzu-pubiin.
Kylla taalla pikkuhiljaa suomalainen alkaa kaupaamaan saunaa ja muutenkin koko Suomea! Reissussa on kiva olla mutta se saa todella arvostamaan kotimaataan. Team Finland kiittaa ja kuittaa!
Childrens Club on lapsille, 4-17 vuotiaille, tarkoitettu oleskelupaikka, jossa he voivat kehittaa itseaan esim. maalamalla tai rakentamalla lentokoneita. Tama Klubi on Romanian parhaimmistoon kuuluvia. He ovat voittaneet oppaan mukaan monia palkintoja kunnallisella, kansallisella ja kansainvalisella tasolla. He ovat myos kierrelleet ympari maailmaa ottamassa osaa eri kilpailuihin.
Lastenklubin jalkeen oppilaat keraantyivat koululle keskustelemaan rasismista ja suvaitsevuudesta, kun taas opettajat keraantyivat kesksutelemaan ja suunnittelemaan tulevasta tapaamisesta Suomessa. Koulun histaorian opettaja naytti meille kuvia, joista puuttui osai ja meidan piti kayttaa mielikuvitustamme taydentaaksemme ne. Lopulta han naytti kuvat ja kaikissa esiintyi rasismia ja vakivaltaa, joka tuli ehka hieman yllatyksena, koska kuvat joista puuttui osia eivat vaikuttaneet silta.
Lopulta paasimme kaikki syomaan. Tuulin isantatytto Daria vei meidat paikalliseen ravintolaan, jossa pizza oli halpaa ja hyvaa! Koko ruokailu maksoi 77 leita eli noin vajaa 20 euroa ja se sisalsi: 5 pizzaa, 5 puolenlitran juomaa ja yhden cappicinon. Eipa Suomessa ihan tuolla rahamaaralla saa noin suurta tilausta! Toisaalta odottelimme puolitsentuntia pizzoja...
Luonaan jalkeen kiirehdimme koululle paastaksemme seuraavalle matkalle. Kohteena oli tanaan paikka johon oli rakennettu kolme eri kirkkoa eri uskontokunnille: moskeija, synagooga ja ortodoksi kirkko. Ortodoksien kirkko oli maalattu todella hienosti uskonnillisilla aiheilla mutta kaksi muuta olivat hieman tyhjrmpia.. Niissa ei ollut maalauksia ja muutenkin ne antoivat vaikutelman, etta budjetti niiden kohdalla oli hieman pienempi. Liikkuessamme siellta jouduimme melkeen ottamaan yhteen lehmalauman kanssa! (Vaca= lehma romaniaksi)
Matkan jalkeen soimme hyvin nopeasti ravintola Veronassa perinteisen Romanialaisen illallisen. Siihen kuului erilaisia lihoja kasviksia ja juustoja. Ruokajuomana toimi vesi mutta meille tarjottiin myos "Tsuikaa", joka on kuulemma perinteinen Romanialainen tequilan tyylinen snapsi, jossa on noin 60% alkoholia.
Jouduimme kiiruhtamaan illallisella, koska meilla oli vain hieman yli tunti syoda ja valmistautua koulun "tanssiaisiin". Ruokailun jalkeen nopeasti kotia, suihkuun, pukeutuminen ja sitten autokyydilla, joka tuli yllatyksena, paikanpaalle juhlimaan. Tanssiaisissa ei kuitenkaan tanssituu kaytannossa ollenkaan, vaan kuusi Romanialaista paria kilpaili eri tehtavissa siita, etta kuka on paras. Tehtaviin kuului esimerkiksi tanssimista ja laulamista. Ennen kuin voittajat julistettiin oli meidan Comenius-projektilaisten vuoro. Me esittaidyimme koko yleisolle ja sen jalkeen esittelimme talenttimme heille. Liettualaiset tanssivat kansallistanssiaan ja hakivat yleisosta ihmisia opettaakseen heille sita. Aivarus, liettualainen poika, myos lauloi Nickelbackin kappaleen Gotta Be Somebody, sen jalkeen oli allekirjoittaneen vuoro soitella hieman kitaraa. "Soolo"-osuuteni jalkeen lauloimme kaikkien projektiin osallistuvien oppilaiden kanssa Oasiksen kappaleen Wonderwall.
Esiintymisten jalkeen jaettiin diplomit osallistumisesta ja valittiin mr ja mrs Comenius-projekti. Tittelit menivat Martinalle liettuasta ja itselleni osui "herra"Comenius-projekti. Tanssiaisten jalkeen me oppilaat kiertelimme hieman kaupunkia vaarinkasityksen takia ja lopulta paadyimme viettamaan iltaa Luzu-pubiin.
Kylla taalla pikkuhiljaa suomalainen alkaa kaupaamaan saunaa ja muutenkin koko Suomea! Reissussa on kiva olla mutta se saa todella arvostamaan kotimaataan. Team Finland kiittaa ja kuittaa!
torstai 25. marraskuuta 2010
Retkipaiva
Palatsi Peles
Aamupalan jälkeen bussimatka kohti Romanian näyttävimmistä linnoista palatsi Pelesiä alkoi. Romanian maaseutua halkovalta tieltä näki ihmisiä, hevoskärryjä ja autenttisia Romanialaisia pihoja, mustalaisten kyläpahasia kuin myös kaupunkien rikkaimpien kartanoita.
Puistot, vuorenrinteet ja muut palatsimaiset rakennukset muodostavat maan näyttävimpiin kuuluvan matkakohteen. Rakennuksen ulkopinta, patsaat ja puistot tarjoavat katseltavaa paljon. Tämä palatsi edustaa Romanian romanttisten linnojen perinnettä.
Puistot, vuorenrinteet ja muut palatsimaiset rakennukset muodostavat maan näyttävimpiin kuuluvan matkakohteen. Rakennuksen ulkopinta, patsaat ja puistot tarjoavat katseltavaa paljon. Tämä palatsi edustaa Romanian romanttisten linnojen perinnettä.
Linnavierailun ja kartanokierroksen jälkeen matka jatkui kohti Draculan linnaa Transsylvaniaan. Branin linna herättää voimakkaita mielikuvia romanttisesta ja salaperäisestä Transilvaniasta. Draculan linnan sokkeloissa jännitys sai siivet ja kauhu oli käsin kosketeltavan todentuntuista.
Paluumatkalla poikkesimme länsieurooppalaisessa Brasovin kaupungissa. Kahvilat ja merkkiliikkeet reunustivat kavelykatua, jossa oli aikaa shoppailla tunnin verran. Matkalal naimmie Romanian maaseurua, hevosvankkureita ja koyhia mustalaiskylija.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Paiva 2: Karolina
Tanaan kello oli soimassa 8:15. Herasin kylla, mutta hieman vasyneena koska olimme eile muiden nuorten kanssa kiertelemassa kaupungissa, tosin nukkumaan menimme jo noin kello12. Silti jatkuva meno ja meininki seka suunnitellut ohjelmat vievat voimia. Lisaksi taytyy muistaa olla ystavallinen, ottaa muut huomioon seka olla kohtelias. Minusta tuntuu, etta lennolla koti Suomeen matkaseurueemme istuu hiljaa omassa rauhassaan.
Aamupala poydassa kieltaydyin lampimasta maidosta ja myslista ja pyysin leipaa. Ruxandra (tytto, jonka luona asun) kertoi, etta heilla ei ole leipaa, mutta han voi kayda kaupassa. Totesin, etta se on taysin tarpeetonta. Leivan sijaan sainkin kroisantilta nayttavan jutun jonka sisalla oli suklaata, Tuntui hieman vaikealta syoda jotain niin makeaa aikasin aamulla. Lisaksi paani huutaa MUSTAA KAHVIA, koska aamuisin saan cappucinoa jossa on monta lusikallista sokeria.
Lahdimme kavelemaan koululle ja kun astuimme ulos rappukaytavasta huomasimme, etta ulkona sataa. Ruxandra palasi sisalle hakemaan sateenvarjon ja jain ulos odottamaan. Tapahtuikin hauska valikohtaus kun samaan kerrostaloon meni vanhempi nainen, joka alkoi puhua minulle romaniaa. Seisoin suu auki enka saanut sanottua muuta fiksua kuin "oooooo" pisteet o:n paalla tietenkin. Han katsoi minua kuin olisin hieman vajaa alyinen ja meni sisalle.
Koulussa valitsimme comenius-projektin logon. Valitettavasti meidan ehdottamamme, Millan suunnittelema logo ei voittanut. Voittaja oli Liettua ehdotus, jossa oli 7 lintua, jotka mudostivat ympyran. Jokainen lintu oli varitettu seitseman maan lippuje vareilla. Suomen ehdotus sai pronssia yhdella aanella (kiitos Turkki)
Logon valinnan jalkeen menimme mina, Tuuli, Daria ja Ruxandra meille "kotiin" syomaan. Valitettavasti oli alkanut sataa ihan kaatamalla ja kastuimme taysin. Valkoiset tennarinikin ovat nyt enemman harmaat kuin valkoiset. Nyt tiesimme jo, etta ensimmaisen keiton jalkee on luvassa kaksi toista ruokalajia seka jalkiruoka, joten soime sen mukaisesti.
Sitten luvassa olikin retkia. Ensin menimme vierailemaan linnaan, jossa ensimmainen balachian prinssi Vlad Tepes on asunut. Linnan kirkko, rauniot ja "the sunset tower" olivat vaikuttavan nakoisia. Kaikista suurimman vaikutuksen teki nakoala tornista. Se oli aivan huikea ku naimme lahes koko Tragovisten kaupungin. Lisaksi kavimme Dealu and Vifora luostareissa. Naimme kauniita rakennuksia ja nunnia. Lisaksi kuulimme paljon luostareiden historiasta. Toisesta luostarista ostin matkamuistoja ja tuliaisia ystaville ja perheelle, mutta en kerro mita mikali joku heista lukee tata. Matkalla puciosaan olin taysin vasahtanyt. Romanialaiset ovat niin energisia!
Kaiken kaikkiaan viimepaivat ovat olleet mahtavia ja olen ollut positiivisesti yllattynyt ystavallisyydesta ja siita tavasta miten meidat on vastaanotettu! Nyt lahdenkin muiden nuorten kanssa syomaan ja jatkamaan tutustumista!
Lampimin terveisin Karolina
Tiina esittelemässä loistavaa, Millan suunnittelemaa logoa.
Matka taittui leppoisasti "discobussissa"
Linnan rauniot "sunset towerista"
Minä ja Tuuli sekä taustalla Tragovisten kaupunki
Nunna :)
Aamupala poydassa kieltaydyin lampimasta maidosta ja myslista ja pyysin leipaa. Ruxandra (tytto, jonka luona asun) kertoi, etta heilla ei ole leipaa, mutta han voi kayda kaupassa. Totesin, etta se on taysin tarpeetonta. Leivan sijaan sainkin kroisantilta nayttavan jutun jonka sisalla oli suklaata, Tuntui hieman vaikealta syoda jotain niin makeaa aikasin aamulla. Lisaksi paani huutaa MUSTAA KAHVIA, koska aamuisin saan cappucinoa jossa on monta lusikallista sokeria.
Lahdimme kavelemaan koululle ja kun astuimme ulos rappukaytavasta huomasimme, etta ulkona sataa. Ruxandra palasi sisalle hakemaan sateenvarjon ja jain ulos odottamaan. Tapahtuikin hauska valikohtaus kun samaan kerrostaloon meni vanhempi nainen, joka alkoi puhua minulle romaniaa. Seisoin suu auki enka saanut sanottua muuta fiksua kuin "oooooo" pisteet o:n paalla tietenkin. Han katsoi minua kuin olisin hieman vajaa alyinen ja meni sisalle.
Koulussa valitsimme comenius-projektin logon. Valitettavasti meidan ehdottamamme, Millan suunnittelema logo ei voittanut. Voittaja oli Liettua ehdotus, jossa oli 7 lintua, jotka mudostivat ympyran. Jokainen lintu oli varitettu seitseman maan lippuje vareilla. Suomen ehdotus sai pronssia yhdella aanella (kiitos Turkki)
Logon valinnan jalkeen menimme mina, Tuuli, Daria ja Ruxandra meille "kotiin" syomaan. Valitettavasti oli alkanut sataa ihan kaatamalla ja kastuimme taysin. Valkoiset tennarinikin ovat nyt enemman harmaat kuin valkoiset. Nyt tiesimme jo, etta ensimmaisen keiton jalkee on luvassa kaksi toista ruokalajia seka jalkiruoka, joten soime sen mukaisesti.
Sitten luvassa olikin retkia. Ensin menimme vierailemaan linnaan, jossa ensimmainen balachian prinssi Vlad Tepes on asunut. Linnan kirkko, rauniot ja "the sunset tower" olivat vaikuttavan nakoisia. Kaikista suurimman vaikutuksen teki nakoala tornista. Se oli aivan huikea ku naimme lahes koko Tragovisten kaupungin. Lisaksi kavimme Dealu and Vifora luostareissa. Naimme kauniita rakennuksia ja nunnia. Lisaksi kuulimme paljon luostareiden historiasta. Toisesta luostarista ostin matkamuistoja ja tuliaisia ystaville ja perheelle, mutta en kerro mita mikali joku heista lukee tata. Matkalla puciosaan olin taysin vasahtanyt. Romanialaiset ovat niin energisia!
Kaiken kaikkiaan viimepaivat ovat olleet mahtavia ja olen ollut positiivisesti yllattynyt ystavallisyydesta ja siita tavasta miten meidat on vastaanotettu! Nyt lahdenkin muiden nuorten kanssa syomaan ja jatkamaan tutustumista!
Lampimin terveisin Karolina
maanantai 22. marraskuuta 2010
Paiva 1 by Tuuli
Herasin tanaan aamulla elamani ensimmaista kertaa kukon kiekumiseen! Onneksi ei kuitenkaan auringon noustessa, vaan ihan inhimillisena ajankohtana... Koulu alkaa taalla vasta 10 aikoihin, ja aamu lahti aika hitaasti kayntiin. Aamiaisella join elamani ensimmaista kertaa lamminta maitoa, mutta siihen syyksi paljastuikin pieni vaarinkasitys; ilmeisesti taalla on tapana lammittaa maitoa ja sekoittaa siihen myslia. Isantatyttoni olikin hieman hammastynyt kun rohkaisin itseani ja kittasin sen alas yhdella kulauksella. Matkalla kouluun vastaan tuli vapaa harka, hevosvankkurit ja villi mopsi! Romaniassa on hirveasti irtokoiria!!
Koululla tapasimme viimein kaikki projektin osanottajat ja teimme kierroksen koulussa. Kulttuurishokki iski jalleen, kun vessassa kaydessamme olikin vessanponton tilalla reika lattiassa... Kaikki oppilaat olivat todella ystavallisia! Kierroksen jalkeen meille naytettiin power point-esitys koulusta ja tarjolla oli nyt ne pahamaineiset "coffee and snakes", jotka paljastuivat ihan tavallisiksi voitaikina potkoiksi ja palleroiksi. Sen jalkeen hajaannuimme "lounastauolle" jolloin mina ja Karoliina menimme Ruxandran luokse syomaan. Lounalla kavi taas pieni kommahdys: aluksi luulimme, etta tiedossa olisi vain yksi ruokalaji ja aloimme mattaa sita naamaan. Yllatys, yllatys, tiedossa olikin ei vain kaksi, vaan kolme ruokalajia, plus jalkiruoka. Sen jalkeen oli vahan ahkyfiilis.
Iltapaivalla esittelimme tekemamme kotisivut ja power point-esitykset ja saimme tutustua muiden koulujen tekemiin projektitoihin. Saimme muunmuassa nahda liettualaista kansantanssia ja tutustua portugalilaiseen opetussuunnitelmaan. Kaikista maista saimme myos ihanat lahjapussit, joissa oli esimerkiksi itsekudottuja huiveja ja avaimenperia.
Nyt nuorisollla on suunnitelmissa lahtea viettamaan iltaa romanialaiset isantiensa kanssa. Minne tie vie, sita en viela tieda...
Koululla tapasimme viimein kaikki projektin osanottajat ja teimme kierroksen koulussa. Kulttuurishokki iski jalleen, kun vessassa kaydessamme olikin vessanponton tilalla reika lattiassa... Kaikki oppilaat olivat todella ystavallisia! Kierroksen jalkeen meille naytettiin power point-esitys koulusta ja tarjolla oli nyt ne pahamaineiset "coffee and snakes", jotka paljastuivat ihan tavallisiksi voitaikina potkoiksi ja palleroiksi. Sen jalkeen hajaannuimme "lounastauolle" jolloin mina ja Karoliina menimme Ruxandran luokse syomaan. Lounalla kavi taas pieni kommahdys: aluksi luulimme, etta tiedossa olisi vain yksi ruokalaji ja aloimme mattaa sita naamaan. Yllatys, yllatys, tiedossa olikin ei vain kaksi, vaan kolme ruokalajia, plus jalkiruoka. Sen jalkeen oli vahan ahkyfiilis.
Iltapaivalla esittelimme tekemamme kotisivut ja power point-esitykset ja saimme tutustua muiden koulujen tekemiin projektitoihin. Saimme muunmuassa nahda liettualaista kansantanssia ja tutustua portugalilaiseen opetussuunnitelmaan. Kaikista maista saimme myos ihanat lahjapussit, joissa oli esimerkiksi itsekudottuja huiveja ja avaimenperia.
Nyt nuorisollla on suunnitelmissa lahtea viettamaan iltaa romanialaiset isantiensa kanssa. Minne tie vie, sita en viela tieda...
Matkaan - vihdoinkin!
Sunnuntai 21.11.2010
Pietarsaari -9 astetta, kello 13
Tapasimme toisemme Kruunupyyn lentoasemalla - joka ikinen matkalainen hieman etuajassa. Ihailtavaa tasmallisyytta! Hyvastelimme saattajat ja nousimme koneeseen, Karolina ensimmaista kertaa elamassaan.
Tuntui hyvalta irrota harmaan maa kamaralta ja nousta kohti taivasta - olihan matkaa valmisteltu ja odotettu jo kovasti. Pilvien ylapuollla auriko oli lempea ja pilvet pehmeita. Koneen aani rentoutti, ja tuntui silta, etta matka kohti mukavaa oli todellakin alkanut.
Helsinki -2 astetta, kello 16
Koneen vaihtoon oli aika tunti, joka juuri ja juuri riitti pikaiseen ostosten tekoon ja seuraavaan terminaaliin rientamiseen. Luulimme, etta mietaodottaisi etelanmatkojen tapaan iso kone, mutta FinnComin pienempi versio otti meidat viedakseen kohti Bukarestia.
Lennolla aika kului Dan Brownin, sudokujen, PISA-tuloksien tutkimisen ja filosofian parissa - arvatkaa vaan, kuka teki mitakin! Suurinta hupia tuotti kuitenkin Romania-opas, joka valotti kohdemaamme eksoottisia puolia raatelevine karhuineen, liikennekulttuureineen ja muinaisine kidutuskonsteineen...
Bukarest +7 astetta, kello 20
Mihaela perheineen ja joukkoineen oli meita vastassa kentalla. Vastaanottomme ei olisi voinut olla mukavampi ja lampimampi. Jatkoimme pian matkaa kolmella aikmoisen upealla autolla. Kiisimme yossa lapi peltojen, tehdasrakennusten, vanhojen kirkkojen ja keskustelimme isantiemme kanssa Romanian nykytilasta. Valilla oli ihan pakko kysya, onko Romaniassa yleisia nopeusrajoituksia. On: 70 kilometria tunnissa. Olimme hyvin yllattyneita...
Pucioasa +7 astetta, kello 21.30
Saatoimme huomata, etta Pucioasan ilta tuntui lapimimalta jo pakkaseen tottuneesta. Petri ja Joni jatkoivat matkaa perheisiinsa, me opettajat jaimme hotelliin.
Illalla saattoi nukahtaa koirien haukuntaan - vai olisiko ollut vampyyrien ulvontaa Karpaattien rinteilla?
- Tiina
P.S. Kuvia tullee myohemmin. Nyt meilla ei ole mahdollisuutta niita lisata - ja sita paitsi se on taalla todella kallista...
Pietarsaari -9 astetta, kello 13
Tapasimme toisemme Kruunupyyn lentoasemalla - joka ikinen matkalainen hieman etuajassa. Ihailtavaa tasmallisyytta! Hyvastelimme saattajat ja nousimme koneeseen, Karolina ensimmaista kertaa elamassaan.
Tuntui hyvalta irrota harmaan maa kamaralta ja nousta kohti taivasta - olihan matkaa valmisteltu ja odotettu jo kovasti. Pilvien ylapuollla auriko oli lempea ja pilvet pehmeita. Koneen aani rentoutti, ja tuntui silta, etta matka kohti mukavaa oli todellakin alkanut.
Helsinki -2 astetta, kello 16
Koneen vaihtoon oli aika tunti, joka juuri ja juuri riitti pikaiseen ostosten tekoon ja seuraavaan terminaaliin rientamiseen. Luulimme, etta mietaodottaisi etelanmatkojen tapaan iso kone, mutta FinnComin pienempi versio otti meidat viedakseen kohti Bukarestia.
Lennolla aika kului Dan Brownin, sudokujen, PISA-tuloksien tutkimisen ja filosofian parissa - arvatkaa vaan, kuka teki mitakin! Suurinta hupia tuotti kuitenkin Romania-opas, joka valotti kohdemaamme eksoottisia puolia raatelevine karhuineen, liikennekulttuureineen ja muinaisine kidutuskonsteineen...
Bukarest +7 astetta, kello 20
Mihaela perheineen ja joukkoineen oli meita vastassa kentalla. Vastaanottomme ei olisi voinut olla mukavampi ja lampimampi. Jatkoimme pian matkaa kolmella aikmoisen upealla autolla. Kiisimme yossa lapi peltojen, tehdasrakennusten, vanhojen kirkkojen ja keskustelimme isantiemme kanssa Romanian nykytilasta. Valilla oli ihan pakko kysya, onko Romaniassa yleisia nopeusrajoituksia. On: 70 kilometria tunnissa. Olimme hyvin yllattyneita...
Pucioasa +7 astetta, kello 21.30
Saatoimme huomata, etta Pucioasan ilta tuntui lapimimalta jo pakkaseen tottuneesta. Petri ja Joni jatkoivat matkaa perheisiinsa, me opettajat jaimme hotelliin.
Illalla saattoi nukahtaa koirien haukuntaan - vai olisiko ollut vampyyrien ulvontaa Karpaattien rinteilla?
- Tiina
P.S. Kuvia tullee myohemmin. Nyt meilla ei ole mahdollisuutta niita lisata - ja sita paitsi se on taalla todella kallista...
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Joko perillä Pucioasassa?
Ensimmäisiä kommentteja odottelemme innokkaina. Toivottavasti matka on sujunut hyvin ja olette onnistuneesti perillä ja jo majoittuneina.
Jäämme odottelemaan ensimmäisiä viestejä, jotka ilmestynevät vasta maanantaina päästyänne tietoliikenneyhteyksien pariin.
Terveisin Hannu
Jäämme odottelemaan ensimmäisiä viestejä, jotka ilmestynevät vasta maanantaina päästyänne tietoliikenneyhteyksien pariin.
Terveisin Hannu
perjantai 19. marraskuuta 2010
Lähtölaskenta alkanut!
Matkajärjestelyt on tehty parhaimman mukaan ja lähtöön on aikaa enää joitakin tunteja. Koulussa oli aistittavissa perjantaina aitoa matkajännitystä muiden oppilaiden jo lähdettyä kotiin ja matkalaisten kokoonnuttua opettajainhuoneeseen viimeisiä matkajärjestelyjä tekemään.
Me lähetämme Romaniaan lähettiläiksemme edustavia nuoria oppilaita ja asiantuntevia opettajia edustamaan kaikkia meitä suomalaisia ja erikoisesti pietarsaarelaisia Romaniaan. Käväisi mielessäni, että kuinka moni pietarsaarelainen on ylipäänsä käynyt Romaniassa?
Kiitos Alexandralle asiantuntevasta Romanian kielen opetuksesta.
Hyvää matkaa ja pitäkää lippu korkealla!
Hannu
Me lähetämme Romaniaan lähettiläiksemme edustavia nuoria oppilaita ja asiantuntevia opettajia edustamaan kaikkia meitä suomalaisia ja erikoisesti pietarsaarelaisia Romaniaan. Käväisi mielessäni, että kuinka moni pietarsaarelainen on ylipäänsä käynyt Romaniassa?
Kiitos Alexandralle asiantuntevasta Romanian kielen opetuksesta.
Hyvää matkaa ja pitäkää lippu korkealla!
Hannu
Comenius-päivänavaus
Lukiomme aulassa esiteltiin perjantaiaamun iloksi ja piristykseksi Comenius-projektin tuotoksia.
Vesa Maanselkä kertoi valmistuneista projektitöistä ja valotti yhteistyön syvempää merkitystä meille kaikille lukiossa työskenteleville.
Marjut Sulkakoski tiivisti Joonas Strangin avustuksella eri maita koskeneen kyselyn tulokset. Lopuksi he arpoivat kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken upean Comenius-T-paidan, jonka voitti Mikko Paalanen.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Salut! Ce faci?
Kyllä Romanian-ryhmän kelpaa! Sunnuntaina Bukarestiin lennähtävät matkaajat saivat romanian kielen yksityisopetusta koulumme oppilaalta Ioana Alexandra Ciocirlanilta. Hän oli tehnyt reissaajille hyödyllisen koosteen tavallisimmista sanonnoista ja fraaseista. Alexandra jaksoi myös sitkeästi korjata matkaajien yrityksiä ääntää tätä suomalaisille kovin vierasta mutta kaunista kieltä oikein!
- Multumesc, Alexandra!
 |
| Ääntämisharjoituksissa Petri, Karolina, Joni ja Tuuli |
- Ce faci? ( Mitä kuuluu?)
- Asa sis asa! [Äshshäshä!]
(Siinähän se menee!)
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Comenius-kysely
Oluen ja makkaran voimalla musikaalisesti aikaansa viettävää kansaa.
Avoimen äänekkäästi ulospäin suuntautuneita nahkahousuisia iloveikkoja.
Jalkapallosta kiinnostuneita autonmyyjiä...
•Lämmin Välimeren ilmasto ja saaristo. Hyvä ruoka ja juoma (oliivit, salaatit, juustot sekä viinit ja Ouzo)...
•
DRACULA, DRACULA, DRACULA...
Joko arvasit missä mennään?
Oppilaat saivat laittaa yleistietonsa likoon koskien Comenius-yhteistyössä olevien maiden uskontoa, hallitusmuotoa, kulttuuria ja kieltä. Lähes kaikki koulumme oppilaat osallistuivat kyselyyn, jonka kvalitatiivisen osuuden työstivät varsinaiset hermeneuttisen tutkimusotteen konkarit: Karoliina, Johanna F., Emma, Nanni, Paula, Reetta, Veera, Joonas N., Tuan, Riku, Samuli, Joonas S., Juuli, Laura ja Tytti.
Kaikkien kyselyyn osallistuneiden kesken arvomme uunituoreen Comenius-T-paidan ensi viikolla.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Romanian-matkaajat valmistautuvat
Romanian kokoontuminen lähestyy vinhaa vauhtia. Matkalle lähtijät, uusimpana abiturientti Karolina Hatt, valmistautuvat matkaan kokoamalla Internet-sivua Suomesta ja tekemällä muita projektitöitä. On pitänyt myös miettiä, käyvätkö Romaniassa eurot, tarvitaanko Karpaateille vaelluskenkiä ja pitäisikö Bram Stokerin Dracula vielä lukaista varmuuden vuoksi läpi...
 |
Comenius-projektin ensimmäiselle matkalle lähtijät suuntaavat katseensa jo Romanian Pucioasaaan Kuva: Akseli Koskela |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)