Projektissa mukana olevat maat

  • Suomi
  • Saksa
  • Kreikka
  • Portugali
  • Turkki
  • Saksa
  • Liettua
  • Kreikka
  • Portugali
  • Turkki
  • Suomi
  • Romania
  • Saksa
  • Kreikka
  • Liettua
  • Portugali
  • Turkki
  • Suomi
  • Romania

torstai 19. tammikuuta 2012

Pääkaupunki Vilna tarjoaa unohtumattomia elämyksiä












Keskiviikkoaamuun mennessä jo tuntui, että olemme kokeneet monia unohtumattomia hetkiä valloittavista kansantanssiesityksistä itse leivotun ja omalla puumerkillä varustetun ruisleivän tekemiseen. Silti liettualaiset isäntämme ja heidän maansa onnistuivat tuottamaan meille päivän aikana elämyksiä, jotka tuskin vaipuvat unholaan ihan hetkessä.


Retkipäivämme määränpää oli Liettuan pääkaupunki Vilna, jonne saavuimme jo varhain. Opas kertoi meille Liettuan historiasta ja päänähtävyyksistä. 70-vuotias leidi pitkässä turkissaan viihdytti välillä hupaisinkin sanakääntein ja osasi ottaa yleisönsä.


Kiertelimme vanhan kaupungin kauniita katuja hennossa lumisateessa ja vierailimme kolmessa kirkossa: Pyhien Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko on Vilnan kuuluisin barokkikirkko. Siellä on peräti 2000 stukkopatsasta, ja kerrotaan, että niillä kaikilla on erilaiset kasvot. Tarkan tutkailun jälkeen aloin olla liettualaisten kanssa aivan samaa mieltä! Kirkko on ehdottomasti vierailun arvoinen. Toisessa, latinalaisen ristin muotoon rakennetussa Pyhän hengen ortodoksikirkossa, oli menossa jumalanpalvelus, joten emme juuri voineet kierrellä ihastelemassa sen yksityiskohtia ja yllättävää, vihreää väritystä. Huomasimme kuitenkin, että kirkon keskellä sijaitsee kookas pyhäinjäännösarkku, jota olisi ollut mukava tutkailla lähempääkin. Kolmanneksi saavuimme Katedraaliin, joka on yksi Vilnan päänähtävyyksistä. Se kohoaa hallitsevana maamerkkinä vanhan ja uuden kaupungin rajalla, pääkadun Gadimino Avenuen päässä. Erityisen vaikuttava on Pyhän Kasimirin krypta, jonka alle lepäävät monet Liettuan historian suurmiehet, muun muassa Vytautas, Gediminasin pojanpoika ja ”väkevin” Liettuan hallitsijoista, sekä kaksi kuningatarta.


Vanhan kaupungin kiertelyn lomassa lämmittelimme ihastuttavassa suklaakahvilassa. Matkan jatkuttua presidentinlinnan eteen alkoivat yllättäen lumipallot lentää! Turkkilainen koulutoimentarkastaja aloitti perinteisen lumisodan, emmekä me suomalaiset – Joonas etunenässä – voineet olla osallistumatta. Perinteet velvoittavat. Lohdutukseksi vakuutimme, että lumipesu nuorentaa.


Lounastimme liettualaisessa koulussa nimeltä Vilniaus Zveryno Gimnazija. Meille tarjoiltiin kolmen ruokalajin todella maukas ateria ystävällisen vastaanoton kera. Jessica ja Oona ihmettelivät koulun kylmyyttä…


Matkamme jatkui, ja yllättäen saimme tietää vierailevamme parlamenttitalossa! Turvatoimet olivat kuin lentokentällä. Sisään päästyämme meille kuitenkin vakuutettiin, että tästä lähtien talo on Liettuan avoin: kaikkea saa kuvata, kaikesta saa kysyä. Seimas – Liettuan parlamentti – koostuu 141 edustajasta, ja yksi heistä, Anyksciain alueen edustaja Antanas Baura, oli meitä vastassa ja isännöi vierailuamme. Se teki meidän mielestämme vierailustamme erityisen arvokkaan. Saimme tutustua taloon, istua parlamentin edustajien paikoilla ja jopa kokeilla, miltä tuntuisi pitää puhetta Liettua parlamentin puhujapöntöstä. Avointa toimintaa tosiaan! Tietysti tämä kaikki oli mahdollista myös siksi, että parlamentin edustajat eivät vielä ole aloittaneet työskentelyä parlamentissa tälle vuodelle.


Huomasin miettiväni päivän mittaan, ovatkohan kaikki liettualaiset yhtä lämminsydämisiä, miellyttäviä ja humoristisia. Ovatko nimenomaan nämä piirteet heille luontaisia? Minun tapaamani henkilöt ovat olleet äärettömän ystävällisiä ja hyväntuulisia tässä maassa. En voisi toivoa vieraana parempaa vastaanottoa kuin minkä olen täällä saanut osakseni.
Retkipäivä kaartoi loppua kohti, kun saavuimme kauppakeskus Akropolikseen. Ideaparkin kaltaisesta keskittymästä löytyi, mitä ikinä osasi haluta, jopa luistinrata keskeltä kauppoja ja ravintoloita. Liettuan erikoisuus on meripihka. Moni hankkikin tuliaisiksi siitä valmistettuja koruja ja esineitä.


Parin tunnin matka takaisin Anyksciaihin alkoi lumisateessa, joka laantui hiljalleen. Puheensorina ja naurui kaikuivat bussista, joka eteni varmasti ja turvallisesti halki valkean ja pimeän Liettuan maaseudun.

3 kommenttia:

  1. Wow, kylläpäs teillä on ollut todella hienoa ja juhlallista! Hyvää jatkoa loppureissulle!

    t. Anna-Maija

    VastaaPoista
  2. Vi har läst er blogg och vi tyckte riktigt mycket om det! Ni har haft säkert roligt där.
    Vi skriver detta under vår svensk lektion och övar samtidigt våra goda kunskaper i svenskan.
    Vi önskar er alla en trygg hemresa. Hoppas vi ser så snart!

    Mvh
    ARu9 gruppen

    VastaaPoista