Perjantai - viimeinen päivä Mannheimissa

  Reissumme viimeisenä päivänä saimme ensimmäiseksi ravistella itsemme hereille LILO-RUNissa - juoksimme (siis me tytöt oikeastaan kävelimme) koulun ympäri niin monta kierrosta kuin jaksoimme tunnin aikana. Joku oli kuulemma juossut jopa 51 kierrosta, jota on kyllä hiukan vaikea uskoa, mutta itse emme yltäneet lähellekään sitä! Pojat jaksoivat kyllä ansoikkaasti juosta varmaankin koko tunnin ajan.
  Tämän tapahtuman jälkeen menimme joko "kotiin", tai kuten minä itse ja "hostini" kaupungille vielä metsästämään tuliaisia. Tottakai edellisten päivien massiivisten shoppailujen lisäksi löytyi vielä jotakin lisää myös itsellenikin... taas. Myöhemmin illalla olikin farewell-partyn aika, mikä oli varsinkin loppuillasta melko vauhdikas. Opettaja(t)kin innoistuivat tanssahtelemaan kopeasti lattialla, ja Johannan tanssitaitoja tultiin jopa kehumaan, ja tätä pyydettiin mukaan tanssimaan! Ennen tätä veikkailimme oikeita vastauksia Euroopasta saksalaisten oppilaiden järjestämän tietovisan siivin. Valitettavasti kyllä, se joukkue, jossa itse olin, sai vähiten pisteitä. Hehheh.
  Viikko meni kyllä melko nopeasti, melkein kuin pikakelauksena kesään, ja nyt taas takaisin Suomen kevääseen. Mannheim oli erittäin mukava kaupunki, minusta kyllä myös esteettinenkin. Paljon mielenkiintoista arkkitehtuuria!

Milla Vestvik

Voisko tää reissu jatkua pidempään?

Elikkäs Torstain blogi on viivästynyt teknillisten ongelmien takia, syvimmät pahoitteluni kaikille lukijoille!

Torstai alkoi loisteliaasti. Aamulla lähdimme Rikun ja Philliphin kanssa juna-asemalle, missä tapasimme muut ja astuimme junaan joka vei meidät Heidelbergiin, joka on tunnettu jo Rooman valtakunnan ajoilta. Mannheimista junamatka kesti alle tunnin, ja junan jälkeen bussilla keskustaan, jossa liikennettä oli tosi vähän. Sieltä aloitimme vaelluksen kohti useita paikallisia nähtävyyksiä, kuten laakson huipulla ollutta viherpuistoa, jossa keskiajan saksalaiset filosofit saivat mietiskellä asioita rauhassa, vaikka tilannetta oli vaikea kuvitella vesisateen takia.

Kävelysessio loppui kahden aikoihin linnakiertueeseen, jonka jälkeen lähdimme kohti kaupunkia evästämään pizza hutissa, jossa syötiin Rikun kanssa puoliksi todella herkullista pizzaa. Tämän jälkeen vaateostoksia jne, ja siitä suuntasimme heti takaisin junaan ja isäntäperheidemme luo, sillä jalat olivat vähintäänkin krampissa kävelysession jälkeen. Rikun kanssa opetettiin isäntäperheemme pelaamaan illalla vielä kolmea korttia, jota sitten loppuillan pelasimmekin. Loistava päivä samoin kuin edellisetkin, harmittaa vain että toiseksi viimeinen päivä kauniissa Mannheimissa..

Aleksi Roiha

Tag Zwei

Hunt for the most brown skin

Tänään ei herätty ihan niin paahtavaan kuumuuteen kuin eilen, mutta eiköhän tämän päivän +25 astetta riitä meille. Meillä piti olla koulun esittelykierros, mutta se peruttiin, joten saatiin heti aamusta vapaa-aikaa. Jeij! Myöhemmin lähdimme vierailemaan moskeijaan (jonka jalkojenpesutila näytti Tylypahkan vessalta), mutta minä, Milla ja Johanna oltiin pukeuduttu liian lyhyisiin shortseihin joten me jouduttiin valitettavasti jäämään ulos aurinkoon hankkimaan "the most brown skin". Siinä istuskellessa bongattiin Johannan kanssa universumin coolein auto ja joku tuntematon saksalainen mies tuli yhtäkkiä meidän luokse ja antoi mulle valkoisen ruusun. Söpöä. Saankohan huomennakin ruusun..?
 Auringon oton jälkeen oli luvassa lounas kaupungilla. Vaihtoehdot olivat KFC ja mäkkäri. Ajanpuutteen takia päätimme mennä testaamaan Mannheimin mäkkärin tarjonta. Tämän jälkeen oli vuorossa Mannheim Palace ja jesuiittojen kirkko. Saimme kuulla näiden historiasta ja nähdä kirkon upeat sisätilat.
Tämän jälkeen oli aikaa (vihdoinkin!) kierrellä kaupoissa. Huomenna on luvassa kuusi tuntia lisää vapaa-aikaa (=shoppailuaikaa), sekä "Multicultural Mannheimia" :)

Mannheimin moskeijassa

Emma Tapaninen

Maanantaihäppeninki

Kuoro toivotti Comenius- vieraat tervetulleeksi

Noniin. Tännehän on jo melkein keretty kotiutua! Isäntäperhe on tosi ystävällinen ja paikka on paratiisi! Valitettavasti Mannheimin kebab voittaa Korv-göranin mennen tullen. Aleksin kanssa vallattiin isäntäperheen kellarista makuuhuone vessan + pesutilan kanssa ja lyötiin tavarat kotoisasti sikinsokin lattialle.
        Aamulla herätys 7 maissa ja aamutoimien jälkeen päästiin tutustumaan Mannheimin maisemiin päivänvalossa. Nelikerroksisessa n. 700 oppilaan koulussa olo oli kuin olisi tuijottanut muurahaispesää... Päivän ohjelmaan kuului 45 minuutin esitelmä suomesta, johon sisältyi mm. tietovisaa ja musisointia, sekä photorally, jossa etsittiin kaupungista tärkeitä nähtävyyksiä ja täydennettiin tietoja paperille samalla räpsien kuvia ohjeiden mukaan. Aina ei suunnitelmat mene niinkuin pitää mutta kunnialla selvittiin.
       Ohjelman jälkeen oli pelikorttituokion aika ja siitä sitten takaisin isäntäperheen luokse ja ruokaa nassuun. Piakkoin nukkumatti kutsuu, kyllähän sitä hieman väsy tulee kun taapertaa kaupungilla 28 asteen lämmössä pari tuntia! Kertakaikkiaan mahtava kaupunki ja mukavat ihmiset! Varmasti riittäisi nähtävää ja koettavaa toisellekin viikolle. Kuvia en valitettavasti tähän saa liitettyä kun niitä on ilman kameraa hieman hankalaa ottaa. Se siitä tällä erää, koittakaahan pärjätä siellä suomen kylmyydessä.  Tschüs!

Suomi- kuvaa kiillottamassa kitaroiden voimin

Mannheimin vanha vesitorni kuului myös photorally- kohteisiin

Riku Kontiainen

Kulkevan matka on pitkä

Koneeseen nouse!

Kolonna on perillä Mannheimissa! Matka meni oikein hyvin ja suunnitelmien mukaan. Opiskelijat haettiin juna-asemalta perheisiin ja opettajat suuntasivat hotellille. Kello on 00.01 paikallista aikaa ja alkaa allekirjoittanuttakin pikkuhiljaa väsyttämään. Tässä pikaterveiset matkalaisilta ja huomenna lisää.

Taitaa poikia vähän jänskättää...

Frankfurtissa odotellaan viimeistä kyytiä kohti Mannheimia

Kirjoitti Jari

Salmiakkia ja suklaata

Suomalaiset vientituotteet

Tuliaisiksi Saksaan. Lähtö Mannheimiin on enemmän kuin lähellä. Reissua on valmisteltu ankarasti ja kaikki alkaakin olla viimeistä silausta varten valmista. Lentomme lähtee sunnuntaina 8.5.2011 Kruunupyystä Helsingin kautta Mannheimiin. Sääennusteet lupaavat suomalaisittain kesäistä säätä Mannheimiin, joten viikko vaikuttaa sen puolestakin lupaavalta. Palaamme asiaan myöhemmin. 

Päivänavaus selvitti, mitä muut projektimaat haluavat kertoa meille itsestään.

Syyslukukauden 2010 alussa kaikkien Comenius-projektiin kuuluvien koulujen oppilaat vastasivat kyselyyn, jonka avulla kartoitettiin nuorten tietämystä muun muassa eri maiden kulttuurista, tavoista ja kuuluisista henkilöistä. Pietarsaaren lukion oppilaille tulivat yhteistyömaistamme ensimmäisinä mieleen seuraavat asiat: Saksa – makkara, Romania – Dracula, Portugali – jalkapallo, Liettua – koripallo, Kreikka – feta-juusto, Turkki – kebap.

Torstaiaamumme 21.4. alkoi tilaisuudella, jossa oppilaamme esittelivät yhteistyömaittemme ”Visiting Cardit” eli esitteet, joihin on kerätty ne asiat, joista eri maat haluavat kertoa muille. Saksassa ei kannata kertoa Hitler-vitsejä, Romaniassa kannattaa vierailla Draculan linnassa, Portugalissa kuunnella Fado-laulua, Liettuassa on syytä maistaa perinteistä leipää, Kreikassa on hyvä varoa vahvaa rakia ja Turkissa ei tule jättää ruokaa lautaselle! Entä Suomessa? Oppilaittemme mielestä kotimaassamme kannattaa vierailla musiikkifestivaalilla, käydä marjametsässä  ja syödä mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeen kera.  Halusimme myös kertoa, että koskaan ei pidä sanoa, että Ruotsi on parempi kuin Suomi – tai syödä keltaista lunta...


Emma ja Johanna



Milla, Joonas ja Aleksi