Lauantai 10.3

Kruunupyystä kohti Lamiaa

Kokoonnuimme Kruunupyyn kentällä  kukonlaulun aikaan, ja siitä alkoi jännittävä matkamme kohti Kreikkaa. Välietappeina ennen Ateenaa olivat Helsinki ja Pariisi. Air Francen lennolla Ateenaan ihastelimme henkilökuntaa (pelkkiä miehiä!),  ja sokerina pohjalla nuori, komea suklaasilmä. Ateenan lentokentältä hurautimme metrolla melkein suoraan hotellin pihalle. Hotelli sijaitsee aivan Acropolis-kukkulan juurella, joten näköala ei voisi olla paljon parempi.

Illalla kiertelimme vanhan kaupungin kävelykaduilla, saimme sisäänheittäjiltä toinen toistaan parempia tarjouksia, ja lopulta päädyimme Lonely Planetinkin suosittelemaan ruokapaikkaan. Iidan ansiosta saimme ilmaiset ruokajuomatkin. Kalinihta!

Iidan jälkiruoka

Kreikkaan!

Naistenpäivänä kokoonnuimme Agoraan kertomaan lukion väelle lauantaina alkavasta Comenius-matkastamme Kreikan Lamiaan. Iidan ja Kimin apuna tuotoksia esittelivät Laura ja Joonas, jotka matkaavat toukokuussa Turkin Comenius-tapaamiseen. Lamiaan lähtevät Iidan ja Kimin lisäksi opettajista Teija ja Hilkka.




Kreikka-ryhmä eli Teija, Iida, Hilkka ja Kimi

Matkareppuun mahtuu paljon kokemuksia!

Lämpimiä muistoja kylmästä Liettuasta

Liettuan-matkalaisten selvittyä Vilnan ja Anyksciain pakkasen nipistelystä oli aika kertoa kuulumisia. Kokoonnuimme jälleen kerran koulun olohuoneeseen Agoraan. Tiina kertoi aluksi matkan kulusta ja projektitapaamisen tiedollisesta annista: kaikki sujui hyvin, ja tuomisiakin oli, muun muassa kalenteri, jossa on oppilaittemme Miiro Hakolan ja Silja Isosompin taideteokset. Jessica kuvaili Vilnaa ja Anyksciaita, joita saattoi lämpimästi suositella, eikä vähiten edullisten palvelujen ja ostosmahdollisuuksien takia! Joonas jatkoi kertomalla, millaista oli asustaa liettualaisessa perheessä ja millaista on koulunkäynti Liettuassa - ei hassumpaa! Matkan aikana tutustuimme myös todella moneen otteeseen liettualaisiin perinteisiin: kansantansseihin, perinnemusiikkiin, käsitöihin... Oona kuvaili näitä vaikuttavia kokemuksiamme. Tilaisuus päättyi Anna-Liisan tarkkanäköisiin havaintoihin liettualaisesta ruokakulttuurista. Matkan aikana tulivat kaali- ja perunaruoat tutuiksi, ja saimme jopa vinkkejä oman ruokanäkemyksemme laajentamiseksi. Ehkäpä ruokajuomana tosiaan voi olla rusina- tai omenavettä!

Matka oli kaikin puolin onnistunut, lämminhenkinen ja mieltä avartava. Meistä pidettiin Liettuassa äärimmäisen hyvää huolta.



Tyytyväisiä Liettuassa kävijöitä: Anna-Liisa, Tiina, Oona, Jessica ja Joonas



Kreikan matkan suunnittelua

Kauniina talvisena ja aurinkoisena iltapäivänä kokoonnuimme ensimmäisen kerran Kreikan tapaamisen tiimoilta. 10-16. maaliskuuta 2 opettajaa, Hilkka Toiviainen ja Teija Kauppinen, sekä 2 oppilasta, Iida Lehtola ja Tuan Bui matkaavat Kreikan Lamiaan, tosin ensimmäinen yö tullaan viettämään maan pääkaupungissa Ateenassa. Projektia varten oppilaat saavat mm. valmistaa Power point  -esityksen jo kaikesta vajaan 2 vuoden aikana tapahtuneesta ja koostaa videon Suomen tapaamisesta helmikuussa 2011. Mukana työssä ovat Kreikan matkaajien lisäksi myös toukokuussa Turkin Istanbuliin matkaavat oppilaat ja opettajat.

Kimi, Laura, Vesa ja Tiina suunnittelemassa tulevaa

Perjantai 20.1 Matkapäivä

Noin puol 10 maissa kokoonuimme koululla matkalaukkujemme kera. Joimme kahvihuoneessa kahvit ja otimme pientä naposteltavaa ja sitten oli aika lähteä kiertelemään kaupungin nähtävyyksiä. Kävellessämme kohti kaupunkia pysähtelimme katselemaan eri paikkoja esim. kävimme museossa, jossa oli kolme osaa ensimmäisessä oli vain kylmä huone jossa mökki keskellä ja siellä hieman kalusteita, seuraavaksi menimme erään kirjailijan kotiin josta on tehty museo hänen kuolemansa jälkeen, ja kaikki on juuri samalla lailla siellä kuin sinä päivänä kun hän kuoli. Sen jälkeen pääsimme näkemään mahtavia kivimaalauksia ja saimme nähdä miten niitä on valmistettu. Seuraava pysähdys paikka oli Anykcisiain kirkko, jossa on muuten todella korkeat tornit! ja  todella kylmä, ei minkäänlaista lämmitystä! Sen jälkeen menimme jonkinlaiseen museoon/galleriaan jossa oli mm. maalauksia ja erään enkelikeräilijän näyttely. Saimme myös kuunnella taitavien oppilaiden pianon soittoa. Sitten oli jo aika suunnata kohti koulua syömään. Ruokailun jälkeen kello alkoi lähestyä kahta ja oli aika hyvästellä uudet tuttavuutemme, todella harmi että piti jo lähteä kun oli tutustunut niin moniin ihaniin ihmisiin! Haimme opettajien tavarat hotellilta ja lähdimme pikkubussilla kohti Vilnaa. Vilnan pienen pienellä lentokentällä tuhlasimme litojamme ja soimme palat pizzaa. Lento oli noin vartin myöhässä ei onneksi sen enempää, sillä Helsingin lentokentällä saimme kuitenkin odotella. Kun vihdoin saavuimme perille Kruunupyyn lentokentälle saimme taas odotella taksia, mutta pääsimme kuitenkin kotiin lopulta! Ihanaa päästä kotiin pitkän viikon jäkeen.
Matka oli unohtumaton ja ihmiset mahtavia. Suosittelen Liettuaa kaikille!

Terveisin, Jessica

Torstai 19.1

Heippa kaikki! Tämä teksti tulee nyt vähän myöhässä, koska en ole päässyt koneelle.
Torstaina tapasimme koululla 9.00 ja 9.30 alkoi ohjelma, joka oli suunnattu nuorille eli ensin meillä oli ohjelmassa 'trying yourself at art'. Siinä oli tarkoitus tehdä heinistä tähti, joka sitten kuivuisi ajan kanssa. Seuraavaksi ohjelmassa oli 'enjoying the sport activies', jossa meillä oli kivoja leikkimielisiä nopeuskilpailuja sun muita ja lopuksi kaikki saivat todistuksen siitä, että oli osallistunut kilpailuun. 12.30 oli sitten kahvitauko ja saimme nauttia Liettualiaisia leivoksia. 13.00 alkoi sitten tunnin mittainen kertomus Liettuan historiasta ja aika värikäs historia on ja kaikkea Liettua on saanut kokea. Suosittelen, että otatte selvää historiasta, koska minun silmäni ainakin aukenivat ja ymmärrän nyt paremmin asioita. 14.15 oli lounaan aika ja sen jälkeen me nuoret lähdimme paikalliseen kulttuurikeskukseen, jossa tutustuimme tanssin taiteeseen ja saimme itsekin kokeilla kansantanssia ja oi että se oli hauskaa, suosittelen! Tämän jälkeen oli aika mennä paikalliseen musiikkikouluun ja nauttia taidokkaista esityksistä. Tämän jälkeen oli pieni tauko ja minä menin isäntäni, hänen liettualaisen kaverin ja saksalaisten nuorten kanssa läheiseen pitseriaan, jossa söimme halvalla hyvää pitsaa ja pelasimme uunoa.
Sitten pian olikin jo aika mennä paikalliseen hotelliin, jossa saimme ihastella hyviä tanssiesityksiä, syödä hyvää ruokaa ja seurustella. Ilta oli kyllä tunteellinen, sillä tämä oli turkkilaisille, portugalilaisille ja meille suomalaisille viimeinen ilta. Tanssimme kuin viimeistä päivää ja otimme ilon irti vielä kun siihen oli mahdollisuus. Itseäni ainakin alkoi itkettää kun tajusin, että viimeisiä viedään. Kyllä ihmisiin vaan kiintyy helposti ja nopeasti!
Terkuin, Oona

Pääkaupunki Vilna tarjoaa unohtumattomia elämyksiä

Keskiviikkoaamuun mennessä jo tuntui, että olemme kokeneet monia unohtumattomia hetkiä valloittavista kansantanssiesityksistä itse leivotun ja omalla puumerkillä varustetun ruisleivän tekemiseen. Silti liettualaiset isäntämme ja heidän maansa onnistuivat tuottamaan meille päivän aikana elämyksiä, jotka tuskin vaipuvat unholaan ihan hetkessä.

Retkipäivämme määränpää oli Liettuan pääkaupunki Vilna, jonne saavuimme jo varhain. Opas kertoi meille Liettuan historiasta ja päänähtävyyksistä. 70-vuotias leidi pitkässä turkissaan viihdytti välillä hupaisinkin sanakääntein ja osasi ottaa yleisönsä.

Kiertelimme vanhan kaupungin kauniita katuja hennossa lumisateessa ja vierailimme kolmessa kirkossa: Pyhien Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko on Vilnan kuuluisin barokkikirkko. Siellä on peräti 2000 stukkopatsasta, ja kerrotaan, että niillä kaikilla on erilaiset kasvot. Tarkan tutkailun jälkeen aloin olla liettualaisten kanssa aivan samaa mieltä! Kirkko on ehdottomasti vierailun arvoinen. Toisessa, latinalaisen ristin muotoon rakennetussa Pyhän hengen ortodoksikirkossa, oli menossa jumalanpalvelus, joten emme juuri voineet kierrellä ihastelemassa sen yksityiskohtia ja yllättävää, vihreää väritystä. Huomasimme kuitenkin, että kirkon keskellä sijaitsee kookas pyhäinjäännösarkku, jota olisi ollut mukava tutkailla lähempääkin. Kolmanneksi saavuimme Katedraaliin, joka on yksi Vilnan päänähtävyyksistä. Se kohoaa hallitsevana maamerkkinä vanhan ja uuden kaupungin rajalla, pääkadun Gadimino Avenuen päässä. Erityisen vaikuttava on Pyhän Kasimirin krypta, jonka alle lepäävät monet Liettuan historian suurmiehet, muun muassa Vytautas, Gediminasin pojanpoika ja ”väkevin” Liettuan hallitsijoista, sekä kaksi kuningatarta.

Vanhan kaupungin kiertelyn lomassa lämmittelimme ihastuttavassa suklaakahvilassa. Matkan jatkuttua presidentinlinnan eteen alkoivat yllättäen lumipallot lentää! Turkkilainen koulutoimentarkastaja aloitti perinteisen lumisodan, emmekä me suomalaiset – Joonas etunenässä – voineet olla osallistumatta. Perinteet velvoittavat. Lohdutukseksi vakuutimme, että lumipesu nuorentaa.

Lounastimme liettualaisessa koulussa nimeltä Vilniaus Zveryno Gimnazija. Meille tarjoiltiin kolmen ruokalajin todella maukas ateria ystävällisen vastaanoton kera. Jessica ja Oona ihmettelivät koulun kylmyyttä…

Matkamme jatkui, ja yllättäen saimme tietää vierailevamme parlamenttitalossa! Turvatoimet olivat kuin lentokentällä. Sisään päästyämme meille kuitenkin vakuutettiin, että tästä lähtien talo on Liettuan avoin: kaikkea saa kuvata, kaikesta saa kysyä. Seimas – Liettuan parlamentti – koostuu 141 edustajasta, ja yksi heistä, Anyksciain alueen edustaja Antanas Baura, oli meitä vastassa ja isännöi vierailuamme. Se teki meidän mielestämme vierailustamme erityisen arvokkaan. Saimme tutustua taloon, istua parlamentin edustajien paikoilla ja jopa kokeilla, miltä tuntuisi pitää puhetta Liettua parlamentin puhujapöntöstä. Avointa toimintaa tosiaan! Tietysti tämä kaikki oli mahdollista myös siksi, että parlamentin edustajat eivät vielä ole aloittaneet työskentelyä parlamentissa tälle vuodelle.

Huomasin miettiväni päivän mittaan, ovatkohan kaikki liettualaiset yhtä lämminsydämisiä, miellyttäviä ja humoristisia. Ovatko nimenomaan nämä piirteet heille luontaisia? Minun tapaamani henkilöt ovat olleet äärettömän ystävällisiä ja hyväntuulisia tässä maassa. En voisi toivoa vieraana parempaa vastaanottoa kuin minkä olen täällä saanut osakseni.
Retkipäivä kaartoi loppua kohti, kun saavuimme kauppakeskus Akropolikseen. Ideaparkin kaltaisesta keskittymästä löytyi, mitä ikinä osasi haluta, jopa luistinrata keskeltä kauppoja ja ravintoloita. Liettuan erikoisuus on meripihka. Moni hankkikin tuliaisiksi siitä valmistettuja koruja ja esineitä.

Parin tunnin matka takaisin Anyksciaihin alkoi lumisateessa, joka laantui hiljalleen. Puheensorina ja naurui kaikuivat bussista, joka eteni varmasti ja turvallisesti halki valkean ja pimeän Liettuan maaseudun.